tiistai 17. lokakuuta 2017

Kohti joulua

Lokakuun puoliväli on juuri ohitettu, ja jouluihmiset alkavat pikkuhiljaa erottua muista. He ovat niitä, jotka jo hipelöivät ensimmäisiä kauppoihin ilmestyneitä joulukalentereita ja alkavat tapailla joululaulujen sanoja.

Tämä blogi ei siirry joulunaikaan vielä, mutta se on ollut jo mielessä. Ajattelin nimittäin ensimmäistä kertaa toteuttaa blogissani joulukalenterin. Joitain ideoita luukuiksi minulla jo onkin, mutta matka joulukuun ensimmäisestä aamusta aattoon on sen verran pitkä, että ajattelin kysellä myös toiveita ja ideoita.

Mitä sinä haluaisit löytää blogikalenterin luukusta joulukuussa?


Turun korkeudelle tuskin saadaan lunta ainakaan kovin paljoa ennen aattoa, joten lumileikkejä ei välttämättä päästä kuvaamaan, mutta aion ainakin käyttää tätä hyvänä syynä kaivaa joulukoristeet tänä vuonna esiin ekstra-aikaisin. 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Finnish Ferret Festival

Lauantai meni taas frettinäyttelyssä ja eilinen siitä toipuessa. Siihen nähden ettei näyttely ollut Lempäälää kauempana, päivä kun venyi vähän yllättäen lähes vuorokauden mittaiseksi. Siitä tosin vain osa selittyy näyttelyllä, ja loppu menee frettiliiton kokouksen ja käärmeenhakureissun piikkiin. Lauantaina kun kotiutui myös Jussin tiikeripytonvauva Luigi.

Lystillä oli aamulla vähän käynnistymisvaikeuksia
 Menomatka näyttelyyn taittui julkisilla, ja vertailtuamme perjantai-illan ja lauantaiaamun vuoroja päädyimme jälkimmäisiin. Sieltä kun löytyi vuoro, joka oli paitsi suora, myös nopea: matka Turusta Lempäälään otti vain 1h 30min. Tai puolitoistatuntia plus se aika, mikä raahauduttiin pysäkiltä manttaalitalolle: 600 metriä tuntui ajatuksena paljon lyhemmältä ennenkuin siihen lisättiin todelliset kantamukset. Mutta onneksi näitä reissuja varten laumalla on kevytaitaus. Jussi kun osallistui päivällä veljensä syntymäpäiville, hän liittyi seuroihin auton kera vasta illemmalla.

Näyttelypaikalla olikin sitten edessä normirutiinit: tavarat kannettiin sisälle, käytiin näyttämässä rokotuskortit ja hakemassa eläinten numerot ja laitettiin aitaus kasaan. Kaikki tämä sujui hyvin suht zombiemoodissa, kun yöunta oli kertynyt taas vain muutama tunti - mutta zombieteema oli hyvin edustettuna näytteilleasettajissa laajemminkin. Ja mikäs olisi sen sopivampi, nyt kun halloweenkin lähestyy kovaa vauhtia.

Olimme juuri saaneet Sariannan kanssa nääpät aitauksiin, kun Riikka tuli kysymään, voisimmeko Sariannan kanssa kantaa ensimmäiset luokat. Lupauduimme nakitettaviksi, ja kapusinkin sitten melki heti lavan puolelle ottamaan bokseja vastaan. Kantajana toiminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista: katsotaan vain että omistajat tuovat frettinsä bokseissa ajoissa jättöpaikalle, viedään fretit siitä numerojärjestyksessä tuomarille ja haetaan eläin boksin kera tuomarilta kun se on arvosteltu ja annetaan seuraava eläin, kun pöytä on desifioitu. Aivot olivat kuitenkin aamulla niin solmussa, että jo numeroiden seuraaminen meinasi muuttua ylivoimaiseksi siinä kohtaa, kun välissä oli muutamia poissaolevia. Mutta ei siinä muuta, kuin lisää kofeiinia ja colaa elimistöön, ja jatkettiin nelosluokan loppuun. Sen jälkeen etsin salin puolelta hyvän kohdan mihin lässähtää. Se löytyikin sitten Tanjan, Hannan, Nikon ja Johannan luota. Sitten pitikin enää koettaa pysyä kärryillä, koska omat ovat menossa.
Näyttelypaikkaa omalta peniltä saliin päin
Näyttely olikin ehtinyt pyöriä hyvän tovin, ennenkuin tajusin edes katsoa kummalle tuomarille omat tytöt ovat menossa, ja keitä muita näyttelyssä on. Yhden Lystin siskoista olin tosin onnistunut bongaamaan jo lähes heti kun näyttely alkoi, kun se oli viereisessä playpenissä. Mutta jos tämän hitaalla käynnin myötä unohdin moikata jotakuta tai käydä onnittelemassa kavereita palkintojen jaon jälkeen, pahoitteluni! Irpellekin miun oli pitänyt ottaa yksi lehtijuttu mukaan, mutta senkin unohdin taas autuaasti, mutta ehkä sit Capitalissa.

Päivä eteni melko tasaisesti ruokataukoa lukuunottamatta, jolloin karattiin heti Sariannan kanssa vieressä olleeseen Rolssiin hamppareille. Voi sitä iloa, minkä aterian hintaan kuuluva majoneesi voi ihmiselle suoda. Jossain kohtaa syöminkejä kyllä ihmeteltiin, miten Rollsissa ei ollut ketään muita fretti-ihmisiä, vaikka se oli tosiaan lähempänä näyttelypaikkaa kuin lähin kauppa. Yksi hyvin todennäköinen syy paljastui heti näyttelypaikalle palatessa: olimme kokonaan unohtaneet, että arvat tulivat myyntiin lounastauolla, ja palatessamme kaikki esittelevätkin arpajaisvoittojaan. Ne olivat monet sen verran hienoja, että sitä olisi saattanut itsekin sortua, ellei ruoka olisi harhauttanut.

Meidän tukikohta
Näyttelystä ei kuitenkaan lähdetty tyhjin käsin: näyttelyssä palkittiin tälläkertaa niin paras suklaa kuin paras kuviollinenkin, ja Huisku ja Mitella nappasivat ne pystit meille mukana tulevine palkintotuotteineen. Siinä kohtaa olin hyvin iloinen, että Jussi oli jo liittynyt seuraan, ja luvassa oli autokyyti kotiin. Puurunkoisia riipparitelineitä riippareineen. kun olisi ollut jo hyvin mielenkiintoista koettaa saada kuljetetuksi linja-autolla. Jussin ohella palkintojen jakoa odotti vähintään yhtä innolla myös Huiskun kasvattaja Mandy, joka ehti kysellä jo peräänkin, kun kello läheni yhdeksää illalla, eikä oltu Sariannan kanssa päivitetty vielä tuloksia. Huiskun palkintokuvat pääsivätkin taas jakoon niin kasvattajan omille kuin frettilän sivuillekin. Jossainmäärin mie koenkin, että esimerkiksi väristä tai rakenteesta tulevat voitot ovat voittoja etenkin eläimen kasvattajalle, vaikka itse onkin se, joka pääsee penkomaan palkintopusseja. Niitä enempi omia voittoja ovat, jos eläin saa paljon kehuja käsiteltävyydestä, tai lihaksista, ihon ja turkin kunnosta tms... Niillä ei vielä yksinään sijoituta, mutta ne ovat niitä, mihin voi omistajana vaikuttaa.    

Palkintopöytää ja häikäisevä Aija
Näyttelyssä jaettiin myös Suomen frettiliiton erikoispalkinto, joka meni erittäin ansaitusti Milla Poikolaiselle, joka on muun muassa aktiivisesti uudistanut liiton sivuja tehden niille kokonaan uuden ilmeen ja antanut paljon aikaansa ja osaamistaan paitsi liiton tietotekniikkapuolessa, myös muissa frettijutuissa. Milla olikin aktiivisuudellaan ja energisellä asenteellaan kerännyt valtaosan äänistä. Tänä vuonna jokainen sai vapaasti asettaa ehdokkaita palkinnon saajaksi, ja sain tänään kuulla, että joku oli ehdottanut miuakin, siitä työstä mitä olen tehnyt Mitellan kanssa, ja siitä kertomisen kanssa. Kyllähän se väkisin kovasti mieltä lämmitti, vaikka siitä työstä olen jo palkintoni saanut neidin itsensä muodossa: ja vielä lukuisina kirjallisina kunniamainintoina, joita tuomarit ovat kirjoitelleet neidin arvostelukaavakkeisiin sen käsiteltävyydestä. Mutta että joku on oikeasti ajatellut miua ääntään antaessaan, kun miettii, kuinka paljon moni palkinnon saajista on tehnyt. Ei sille ole oikein edes sanoja.
Huiskutti

Palkintojen jaon jälkeen pidettiin Frettiliiton syyskokous, jossa katseet suunnattiin jo ensivuoden Finnish Ferret Festivaliin. Sen suhteen esitettiinkin jo muutamia aika suuriakin suunnitelmia, jotka toteutuessaan tietäisivät todella kivaa viikonloppua ensivuoden loppuun.  Muuten kokouksessa käytiin läpi ensivuoden hallitusta ja perusyhdistysjuttuja tulo- ja menoarvioineen. Kokouksessa itsellä alkoi olla jo aika lähtökuopissa olo olo, kun tiesi, että edessä oli vielä illan (tai yön...) viimeinen ohjelma: vierailu Mikon ja Jennan luo. Mikko kun oli saanut valita hakeeko Jussi Luigin yksin ihmisten aikoihin vai joskus iltayöstä auto täynnä näätiä. Ja kukapa ei valitsisi autollista näätiä, silloin kun siihen on mahdollisuus.

Niinpä vielä ennen kotiin paluuta frettijengi pääsi Mikon luokse esittelemään kuinka luikahdetaan uunin taakse, pompitaan sohvilla ja laitetaan kukkamulta lentämään. Ja kyllä, myönnän olevani juuri niin kauhea ihminen, että stressaan tällaisista vieraassa asunnossa paljon vähemmän siinä kohtaa, kun ihminen on lausunut taikasanat: "Ollaan mietitty, että fretti voisi olla joskus kiva lemmikki." Siitä huolimatta Lysti kyllä poistettiin sieltä kukkaruukusta ja olen iloinen, ettei se ikkunalaudalta hypännyt lasilyhty hajonnut. Eetu on vähemmän iloinen siitä, että sitä ei päästetty tutustumaan perheen terriereihin. Sitten kun näädät oli kerätty bokseihinsa, sitä pystyi itsekin keskittymään ihailemaan niitä ei-karvaisia käärmeitä. Sekä meille muuttanutta Luigia, että muita poikasia ja aikuisia.

Väriluokkien parhaat ja paras pitkäkarvainen. Kuva: Hanna Auvinen
 Lopulta olimme kotona vasta lähemmäs neljältä yöllä, niin postaaminen sitten eilenkin jäi, vaikka olin alkuun ajatellut, että suununtainahan miulla on hyvin aikaa. Mutta ei tämäkään nyt niin myöhään ole. Kiitos vielä kaikille asianomaisille seurasta!

Luigi-matonen
Mitella ja Huisku pääsivät poseeraamaan palkintoineen (eivätkä saaneet pölliä edes lohiöljypulloa kiitokseksi).

lauantai 7. lokakuuta 2017

Tuotetestissä Luonnollinen Kamu -siivoustuotteet (sis. arvonnan!)

Törmäsin joitakin viikkoja sitten mielenkiintoisen oloiseen kotimaiseen Luonnollinen Kamu -siivoustuoteperheeseen. Ensimmäiseksi testiin lähti shampoo, josta pystyi tilaamaan ilmaisen tuotenäytteen firman kotisivuilta. Frettien kanssa shampoota tarvitsee kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin siivoussuihkeita ja pyykinpesuaineita, joten päädyin kirjoittamaan sähköpostia niihin liittyen. Sen sähköpostin myötä päädyimmekin sopimaan blogiyhteistyöstä, ja sain testattavakseni kaksi Luonnollisen Kamun siivoussuihketta (Raikas ja Hajusteeton), sekä kaksi pyykinpesuainetta (Raikas ja hajusteeton). Nyt tuotteet ovat ehtineet olla käytössä reilu pari viikkoa, ja ainakin meidän taloudessa se tarkoittaa hyvin monia käyttökertoja.

Testattavana olleet Luonnollinen Kamu -tuotteet

Siivoussuihkeet

Luonnollinen Kamu -siivoussuihkeet on suunniteltu kaikille pinnoille erilaisten roiskeiden, merkkausten yms. puhdistamiseen. Käyttökohteiksi mainitaan tasojen ja lattioiden ohella esimerkiksi kissanhiekkalaatikot ja jyrsijöiden häkinpohjat. Siivoussuihkeiden kerrotaan olevan paitsi kotimaisia, myös 100% biohajoavia, ja sellaisina turvallisia niin käyttäjälle kuin ympäristölle, ilman että tuotetta tarvitsee huuhtoa pois siivotusta kohdasta.

Meillä siivoussuihkeet pääsivät aktiivisimmin käyttöön hutikakkojen ja -pissojen siivoamisessa. Kuuden fretin kanssa huteja sattuu päivittäin, etenkin kun en suostu muuttamaan jokaista frettien rakastamaa nurkkaa vessaksi. Tiedän, että minkään siivoussuihkeen tehon ei pitäisi perustua ulosteen hajun peittämiseen, mutta silti aloitin testin tutumman tuntuisella hajustetulla versiolla eli Raikkaalla. Luonnollinen Kamu Raikkaassa tuoksuu eukalyptus ja sitruuna, joista ensimmäisen tuoksu tulee mielestäni läpi vahvempana - ehkä osin siksi, että en ole tottunut eukalyptuksen hajuun siivoustuotteissa. Suihkeen haju oli mielestäni sopivan voimakas: selvästi erottuva, mutta se ei kuitenkaan jäänyt tuoksumaan liian pitkäksi aikaa voimakkaana siivottuun kohtaan. Tuoksun haihduttua kohta jäi hajuttomaksi eli tuote teki tehtävänsä virtsa- ja ulostetahrojen poistossa hyvin.

Viikon jälkeen vaihdoin käyttöön Hajusteettoman, jonka suhteen olin varauksellisempi. Hajusteeton tuntui kuitenkin toimivan käytössä yhtä hyvin kuin Raikas, eikä siivottuihin kohtiin jäänyt senkään kanssa hajuja. Tuotteen hajusteettomuus johti lopulta siihen, että suihkepullon sai käydä useamman kerran hakemassa herppihuoneen puolelta. Jussi kun ei mielellään käytä voimakkaammin hajustettuja tuotteita omissa eläintiloissaan, mutta Hajusteettoman hän koki riittävän neutraaliksi esimerkiksi tasojen ja terraarioiden ulkopintojen puhdistamiseen, kun huoneesta piti hävittää liiaksi lisääntyneitä varastopunkkeja. Hajusteeton pääsi meillä siis monipuolisempaan käyttöön, vaikka omassa käytössä pidin Raikkaasta enemmän.

+ Kotimaisuus
+ Biohajoavuus: Lemmikkienpidosta ei saa mitenkään kauhean ekologista (etenkin kun omistaa isomman lauman lihansyöjiä), mutta se ei estä pyrkimästä sitä kohti.
+ Hyvin toimiva pumppupullo: Liipasin kestää käyttöä, eikä pullo vuoda kassissakaan.
+ 500 ml:n pullo kätevä ottaa mukaan myös reissun päälle esimerkiksi näyttelyihin.
+ Poistaa pissa- ja kakkatahrat lattiapinnoilta ilman haju- tai muita jälkiä
+ Saatavilla hajusteeton vaihtoehto niille, joille hajusteet eivät sovi.
+/- Litran täyttöpakkaukset ovat pusseja eikä pulloja. Ympäristön kannalta tämä on plussaa, mutta se heikentää pakkausten mahdollisuuksia selvitä ehjinä näätähuoneen kaapissa, jos joku houdini onnistuu livahtamaan kaappiseikkailulle.

- Isoin saatavilla oleva pakkauskoko on 1 litra, mikä kuluu ainakin meidän laumalla aika nopeaan.
- Hinta: Pienissä erissä hintaero muihin testaamiini siivoussuihkeisiin ei ole iso, mutta ainakaan toistaiseksi tuotteesta ei ole saatavilla edullisia kanisteridiilejä.

Frettitalouden yleisin käyttökohde: hutikakat
Pyykinpesuaine

Luonnollinen Kamu -pyykinpesuaineiden kerrotaan sopivan 30-90 asteessa pestävälle kirjopyykille, kuten lemmikkien makuupaikoille, matoille ja vilteille tai miksei kaikellekin eläintaloudessa tulevalle pyykille. 500 ml:n kerrotaan riittävän kuuteentoista pesukertaan. Annosteluohjeita lukiessa kuitenkin selviää, että kuusitoistakertaa on laskettu käsinpesuannostuksen mukaan. Konepesuannostuksella 500ml:n pullosta tulee 10 koneellista. Siivoussuihkeiden tapaan myös pyykinpesuaineet ovat kotimaisia ja 100% biohajoavia.

Assistentti Lysti testaa korkin pitävyyttä
Näätätaloudessa pyykkiä tulee sen verran paljon, että käsinpesu on usein vaihtoehto vain silloin, jos
kone sattuisi hajoamaan. Pyykkikone pyörii kahden henkilön taloudessakin useamman kerran viikossa. Ehdoton minimi arjen sujuvuuden kannalta on kaksi koneellista viikossa: yksi koneellinen omia pyykkejä ja yksi näätien. Käytännössä näätäkoneellisia tulee kuitenkin enemmän, sillä jos pyykinpesulle suinkin löytyy aikaa, sitä pyrkii pyörittämään kaikki käytössä olevat pedit, viltit yms. vähintään kerran tai pari kuukaudessa (ja kun petejä on käytössä yhtäaikaa aina yli parikymmentä...). Näätäpyykeistä osa on akuutteja, esimerkiksi kuljetusboksissa likaantuneita kakka- ja pissatahraisia vilttejä. Isompi osa on sitten vain käytössä tunkkaisiksi muuttuneita: näädillä on kuitenkin aina se oma ominaistuoksunsa, ja jos ei halua koko asunnon haisevan niin vahvasti näädälle, tekstiilejä on hyvä kierrättää säännöllisesti pesukoneen kautta.

Pyykinpesuaineissa otin ensin testiin hajusteettoman, jota mainostetaan erityisesti jäljitystä harrastaville koirakoille. Tälläkin kertaa olin hieman varauksellinen hajusteettoman suhteen, mutta turhaan: vaikka pyykinpesuaineessa ei ollut hajusteita, ei pyykki pesun jälkeen haissut sen enempää näätämäiseltä, kuin virtsa- tai ulostetahroiltakaan. Pyykki myös tuli suurimmalti osin täysin puhtaaksi: ainoastaan häkissä käytössä oleviin mattoihin jäi pientä pinttynyttä kakkatahraa, joka ei ole kyllä lähtenyt aiemmassakaan pesussa meidän normikombolla (Pirkan -pyykinpesuaine ja huuhteluaineena Simple Solution). Sen suhteen jäikin ehkä miettimään, olisiko tässä kenties tilausta jollekin Superlikaisen pyykin tehopesuaineelle tai erilliselle tahranpoistoaineelle.

Myös pyykinpesuaineista löytyi hajustettu Raikas-versio samalla eukalyptus ja sitruuna -yhdistelmällä. Tässäkin tuotteessa pidin siitä, että tuoksu oli käytettäessä selvä, mutta ei tuntunut liian vahvana tai pitkään lopputuloksessa eli tällä kertaa puhtaissa pyykeissä. Tuoksun kyllä huomasi, mutta se ei ole samalla tavalla hyökkäävä kuin joissain hajustetuissa huuhteluaineissa, joita en itse pysty käyttämään saamatta päänsärkyä. Näädät eivät tuntuneet tekevän eroa hajusteettomalla tai Raikkaalla pestyjen petien välille eli kummatkin kelpasivat nukkumiseen, heti kun ne sai pesusta takaisin käyttöön.

+ Kotimainen
+ 100% biohajoava
+ Poistaa hyvin hajut tekstiileistä.
+ Sopii sekä käsinpesuun että pyykinpesukoneeseen.
+ Pitävä korkki: pullo pysyy kiinni, vaikka ahkerat assistentit auttaessaan heittelisivät sitä koneen päältä tai lavuaarin reunalta lattialle.
+ Tuotteesta löytyy hajusteeton vaihtoehto.

- Pullossa itsessään ei ole mitään mitta-asteikkoa tai mittakorkkia aineen annostelua varten eli siinä on turvauduttava joko silmämääräisyyteen tai lainattava keittiöstä desin mitta.
- Hinta selvästi korkeampi kuin tällä hetkellä käytössä olevalla tuotteella. Meidän käyttömäärillä hintaero on ehkä liikaa, vaikka mielellään tukisi kotimaista vaihtoehtoa.

Oma lemppari testituotteista
Lopputuloksena ainakin siivoussuihkeilla on vahva mahdollisuus päästä meillä jatkoon, etenkin jos pakkauskokoihin tulee vielä kunnon suurkuluttajakoko mielellään näädän kestävässä muovikanisterissa, jonka uskaltaa säilyttää hyvin myös näätähuoneen kaapissa.

Luonnollinen Kamu on lupautunut sponsoriksi myös kahteen tulossa olevaan frettinäyttelyyn eli PreWinterin ja Valentinen palkintokasseista on mahdollista löytää siivoustuotteita itselle testiin. Lisäksi Luonnollinen Kamu pitää myös kasvattajakerhoa, jossa virallisten kasvattajien on mahdollista saada Luonnollinen Kamu -tuotteita pentupakettiin. Ehkä jo ensi pentukaudella mukana kasvattajakerhossa on frettikasvattajiakin. Kaikkia tuotteita on myös mahdollista tilata Luonnollinen Kamu -sivustolta, josta löytyy myös lista jälleenmyyjistä.



Jos kuitenkin haluat päästä testaamaan tuotteita nyt heti, lisätään loppuun vielä arvonta.




Kerro kommenteissa, minkä Luonnollinen Kamu -siivoussuihkeen tai pyykinpesuaineen haluaisit itse testata, ja voit voittaa sen itsellesi!

Arvonnassa valitaan kaksi voittajaa, joista kumpikin saa haluamansa siivoustuotteen 500 ml:n pakkauskoossa. Arvonta suoritetaan lauantaina 28.10. eli osallistusmisaikaa on seuraavat kolme viikkoa. 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuluseuranta 2017: syyskuu

Taas yksi kuukausi on takana ja vuoden näätäkulujen kokonaispotti kasvoi taas yli viidelläsadalla. Kuukauden isoimmat kuluerät olivat ruoka (yli 250€, näistä lauman pitäisi syödä useampi kuukausi pienin täydennyksin), näyttelyt (kahden näyttelyn ilmot ja yhden bussimatkat. Näihin meni yli 130€, vaikka päätinkin ilmoittaa Capitaliin! ja Valentineen vain kolme nuorinta) sekä eläinlääkäri ja lääkintä (hieman reilu 100€, josta 90€ meni Esterin verikokoeisiin). Mietin myös ilmoittautumista Viron talvinäyttelyyn, mutta jostain pitää koettaa karsia, ja siinä olisi tullut ilmohintojen päälle eniten muita kuluja.

Itsy tähystää
Ruokinnassa isot erät tulevat pidemmän päälle halvimmaksi, joten isoimmat ruokakulut kasautuvat
aina joillekin kuukausille. Tosin on meillä ruokintakulut pentujen myötä myös kasvaneet: Lysti ja Huisku ovat paitsi tuplasti mummuskoja isompia, ne myös syövät nyt kasvuvaiheessa paljon enemmän kokoonsa nähden. Miikkiksen ruokien kanssa taas on päästy tänä vuonna halvemmalla: lihat tulevat samasta potista kuin frettienkin liha-annokset, hyönteiset haetaan herppihuoneen puolelta ja kasvispuoli on tullut pitkälti omien sivussa, kun kesällä torilta tarttui usein euron poistopusseja, ja Jussin äiti laittaa monesti kanssa kasvispusseja Jussin käydessä vanhemmillaan. Miikkiksen kasviskulujen näkymättömyys kuluseurannassa ei siis Miikkiksen harmiksi kerro siitä, että poika olisi saanut siirtyä täysin liharuokavalioon niinkuin tytöilläkin on. Tässä kuussa olin ehtinyt miettiä myös joidenkin lisäravinteiden tilaamista, mutta esimerkiksi merilevätäydennys tulikin kätevästi Lystin palkintopussissa.

Mummuskat tutkivat aitausta kassista käsin
Eläinlääkärikulut ovat tänä vuonna olleet ikävästi lähes kuukausittaisia. Mukana on ollut perusterveydenhuoltoa (rokotukset, lantit), Miikiksen silmäongelmat ja mummuskojen terveyskontrolleja. Valitettavasti frettienkään kohdalla ikä ei aina tule yksin, ja Snurrella ja Esterillä myöskään taustat eivät ole parhaat mahdolliset. Niidenkään kohdalla ei ole tullut tänä vuonna mitään isompia eläinlääkärireissuja, mutta useampia pieniä, kuten verikokeita, hammashuoltoa ja lääkityksiä. Viimeisimpänä tässä kuussa Esterin verikokeet, joilla koitettiin selvittää syitä tytön laihtumisen taustalla. Verikokeissa ei löytynyt mitään häikkää, ja nyt Esterin paino onkin lähtenyt taas hieman kasvuun. Senkin kanssa taidettiin siis selvitä tälläerää säikähdyksellä, ja laihtuminen saattoi sittenkin johtua niistä hampaista, jotka hoidettiin kuntoon taas viime kuussa. Nuorempien kanssa ei ole onneksi tarvinnut käydä tänä vuonna kuin pelkillä rokotuksilla.

Tässä kuussa Jussi myös hieman lahjoi tyttöjä, ja hankki niille Mustista ja Mirristä uuden rapinalelun ja Aliexpressiltä kantorepun. Niiden kohdalla mietin, pitäisikö nekin sisällyttää kuluseurantaan, mutta niistä miulla ei toisaalta ole tarkempia summia laittaa. Ensivuonna voisi kyllä katsoa, jaksaisiko sitä listata ostettujen lisäksi myös saadut tai voitetut jutut. Niiden myötä joskus kun jää ostamatta jotain, mitä muuten olisi hankkinut itse. 


Syyskuu

Näädille:

Ruuat & namit:

Mustista ja Mirristä:
Maukas broilerin kaulat 1kg 4,49€
Maukas kalkkunan jauheliha sis. luut 2*500g 4,12€
Maukas broilerin kivipiira 500g 2,51€
Maukas broilerinsydän kokonainen 2*500g 6,82€
Maukas kalkkunanjauhelihan luuton 3*500g 7,53€
Maukas broilerin jauheliha luuton 2*500g 5,38€
Avital Salmon Oil lohiöljy 300ml 13,90€
Maukas broilerin sisäelinseos 2,24€

Vauhtiraksun tilaus:
Broilerin kaula 10kg 24,00€
Broilerin sydän 10kg 39,00€
Broilerin palaliha luuton 1kg 4,50€
Kanan sisäelinseos pullat (Mush-basic) 6,4kg 23,04€
Lohipulla 0,8kg 3,75€
Tipu 50kpl 30,00€
Kalkkunan jauheliha luuton (Mush basic) 9kg 43,75€
Marsu 400-600g 7,50€
Kanansiivet (Mush basic) 0,8kg 6,00€
Rotta n. 90-120g 10kpl (hakupalkaksi) 27,40€
Vauhtiraksu yhteensä 208,94€ - paljousalennus 8,49€, eli yhteensä 200,45€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Esterin verikokeet 90€
Mihailin silmätipat *2 18,08€

Tarpeelliset tarvikkeet:
talouspaperi 14,98€

Lelut, pedit ja muu "ekstra":
Little&Bigger Adelpha-raapimatolppa 6,45€
Skådis-säilytystaulu 13,99€
Skådis-koukku pitkä 2kpl 2€
Skådis koukku pieni 3*5kpl 9€
Skådis-liitin 2kpl 2€
Näytttelystä ostettu leikkimatto + nukkupussi -setti 25€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Bussiliput Turku-Jyväskylä-Turku 21,20€
Capital! -ilmoittautumiset (3 näätää) 65,00€
Valentine -ilmoittautimiset (3 näätää) 45,00€

Kaloille:

Lemmikkien hankinta:


Yht. 560,14€

Miikkiksen sohvatuokio

lauantai 23. syyskuuta 2017

Esittelyssä herppihuone

Siinä missä minä vastaan kotona näätähuoneen asujaimistosta ja huoneen siivouksesta ja sisustuksesta, herppihuone on Jussin valtakuntaa. Toki minäkin käyn sielä katselemassa eläimiä ja saan osallistua halutessani niiden hoitoon, mutta päävastuu tästä taloutemme osasta kuuluu Jussille. Niinpä myös herppihuoneen lajivalikoimasta ja yksilömäärästä lopullinen sana on Jussilla, vaikka mie saatankin joskus vähän yllyttää ihastuttuani johonkin otukseen. Ja kyllähän herppihuoneeseen varmasti mahtuisi miullekin jokin ihan oma otus, mutta toistaiseksi en ole nähnyt sellaiselle tarvetta. On noissa näädissä välillä kyllä sellainen savotta, että ne ja akvaario riittävät omalle vastuulleni. Jussin joutuessa opintojen ja töiden takia välillä pois Turusta, vastuujako toki muuttuu, ja sen myötä itse on kyllä perehtynyt kaikkien taloudessa asustavien otusten vaatimuksiin, vaikka en niiden kanssa päivittäin touhuilekaan.

Panoramana koko huone
Herppihuoneen melkein jokaisessa terraariossa on tällähetkellä asukki. Ainoastaan ikkunan viereisen varastohyllyn päällä on odottamassa erikokoisia tyhjiä terraarioita, jotka tulevat käyttöön sitä mukaan kuin poikasbokseissa olevat otukset kasvavat. Matelijoilla ja hämähäkkieläimillä kehitys pienestä poikasesta aikuiskokoon voi viedä lajista riippuen jopa vuosikymmenen, joten moni laji asuu alkuun pienemmässä terraariossa. Se on helpompaa paitsi eläimen kunnon seuraamisen kannalta, se helpottaa myös esimerkiksi ruokintaa. Senttinen hämähäkki voisi äkkiä kadota aikuisen tarantulan terraarioon, samaten kuin sen ravinnoksi tarkoitetut vastakuoriutuneet jauhomadot, banaanikärpäset ja minisirkat.

Ötökkä ja Sauron ovat naapureita. Laatikoissa vesikippoja, hoitovälineitä ja sisustustarvikkeita.
Koska moni huoneen lajeista on kotoisin Suomea trooppisemmista olosuhteita, tarvitsee homma pyöriäkseen myös astetta enemmän tekniikkaa. Osalle lajeista huoneenlämpö ja -valo riittävät sellaisenaan, mutta moni tarvitsee asumukseensa lämmittelypaikkoja, päivänvaloa jäljitteleviä lamppuja, lisäkosteutusta tai muuta modausta. Niinpä herppihuone on täynnä jatkojohtoja ja ajastimia. Ne tekivät myös huoneen asukkien muutosta mukavan haasteellista, kun olosuhteet piti saada optimoitua mahdollisimman nopeasti muuton jälkeen joka lajille erikseen.

Käärmeitä lukuunottamatta valtaosa huoneen asukeista on joko kokonaan tai osittain hyönteissyöjiä. Niinpä huoneessa pyörivät myös banaanikärpäs-, torakka- ja jauhomatofarmit, joiden lisäksi osalle otuksista hankitaan ostosirkkoja ja välillä vaihtelua tuomaan esimerkiksi sotilaskärpäsiä. Nyt kun asunnossa on näin paljon enemmän hyönteissyöjiä, Miikkiksellekään ei enää osteta eläviä hyönteisiä, vaan ne kasvatetaan itse samalla myös pojalle. Nykyisistä käärmeistä kaikki syövät hiiriä tai rottia. Tulossa oleva tiikeripytonin poikanen tulee kasvaessaan tarvitsemaan myös isompia ruokaeläimiä, kuten kaneja ja porsaita. Senkin kasvu aikuiskokoon tulee viemään kuitenkin vuosia, eli Jussi saa vielä tovin odottaa sitä isoa käärmettään.

Suurin osa liskoista ja sammmakoista on tässä hyllyssä. Alhaalla hyönteisviljelmiä.
Moni huoneeseen tulija kavahtaa monien terraarioiden pääkallomerkkejä jo ennenkuin he ehtivät edes huomata käärmeitä, hämähäkkejä tai ötököitä. Meidän talouden herppiosastolla pääkallolla merkittyjen lajien myrkyllisyys vaihtelee ampiaisesta jonkin verran kotimaisen kyyn myrkkyä tujumpaan myrkkyyn. Läheskään kaikki myrkylliset eivät siis ole potentiaalisia tappajia - ellei myrkylle satu olemaan allerginen. Sen varalta herppihuoneen kaapista löytyy aina varuiksi Epipen. Ensisijainen ja toistaiseksi riittävä varotoimenpide on kuitenkin ollut yksinkertaisesti olla koskematta myrkkyihin. Ne kun pystyy siirtämään hyvin myös koukuilla, purkeilla tms. eläimiin koskematta. Muista myrkyttömistä lajeista löytyy sitten muutamia sopivia yksilöitä, jos joku haluaa esimerkiksi koittaa miltä käärme tuntuu. Mitään sylilemmikeitä nekään eivät kuitenkaan ole, eikä niitä juurikaan käsitellä muuten kuin joskus esiteltäessä lajeja. Böffö-hamsteriin en tosin itse suostu koskemaan edes esiteltäessä.

Moni kiinnittää katseensa ensiksi myrkkyvaroituksiin.

Hamsterin koti

Herppihuoneessa asuu:

Käärmeet:

Viljakäärmeet Hani (snow), Putti (butter) ja Mini (bloodred).
Kuningaspytonit Pamela (pinstripe) ja Selena (vanilla creme)
Bamburottakäärme Enzo
Vietnamilainen nokkakäärme Sauron
Ripsipalmukyy Nacho Cheddar
Valkohuulikyy Alpo
Trimeresurus trigonocephalus Trigo
Tulossa tiikeripyton Luigi (albiino)

Kuningaspyton Pamela. Tämän hetken isoin käärme. 1,5 m pitkä ja 2 kg painava.
Alpo on valkohuulikyy ja asustaa oksilla.

Sauron on nimestään huolimatta tyttö.
Hani eli Hannibal on ensimmäinen käärme.
Nacho Cheddar on saanut nimensä kirkkaan keltaisesta väristä.
Trigo on myrkyistä tuorein tulokas.

Liskot:

Madagaskarin päivägekko Ötökkä
Silmäskinkki Pätkis
Lännen vihersisilisko Timon


Ötökkä on kärkkäästi kerjäämässä ruokaa... jos ruokkija on oikea. Hän erottaa ihmiset ja suostuu ottamaan sirkkoja vain Jussilta.
Ötökän sivuprofiili. Poskilla on kalkkivarastot.
Timon on peloton lisko, joka on valmis syömään kaikki ja kaiken.

Pätkis on vielä aivan minimini lisko.

Sammakkoeläimet:

Koristesarvisammakko ornata Jäte-Joonas "Jonttu"
Sarvisammakko cranwelli Wasabi (albiino)
Sininuolimyrkkysammakot Ukko ja Akka
Tulisalamanteri Fenix

Jäte-Joonas on saanut nimensä pohjattomasta vatsastaan.
Fenix on tulisalamanteri. Liskomaisesta ulkomuodosta huolimatta hän sammakkoeläin.
Ukko on sininuolimyrkkysammakko. Hänellä on parina dominoiva Akka.
Jyrsijät:

pk syyrialainen hamsteri Böffö (kyyhkynharmaa)

Böffö on nimestään huolimatta hurja hamsteri.
Hämähäkit:

0.0.1 Avicularia avicularia
1.0 Brachypelma albopilosum (Jessika)
0.0.1 Brachypelma boehmei (Punahilkka)
0.1 Brachypelma emilia (Emilia)
0.0.1 Brachypelma hamorii (Lotta-Päivi)
0.0.1 Ceratogyrus marshalli
0.0.1 Chromatopelma cyaneopubescens (Sinikka)
0.0.1 Cyriocosmus elegans
0.0.1 Davus pentaloris (Lukki)
0.0.1 Encyocratella olivacea
0.0.2 Ephebopus cyanognathus
0.0.1 Harpactira pulchripes
0.0.1 Heteroscodra maculata
0.0.1 Lasiodora parahybana (Höppänä)
0.0.1 Linothele megatheloides
0.0.1 Monocentropus balfouri
0.0.1 Pamphobeteus sp. Machalla
0.0.1 Poecilotheria metallica
0.0.1 Poecilotheria regalis
0.0.1 Psalmopoeus cambridgei
0.0.1 Psalmopoeus irminia
0.0.1 Pterinochilus murinus (Fifi)
0.1 Tapinauchenius gigas (Rehveli)


Kaapissa on paljon jauhopurkkeja ja pieniä rasioita, jossa on kasvamassa hämähäkkivauvoja.
Fifi tunnetaan englanniksi OBT:na (Orange Bity Thing). Se on vihainen hämppy, jonka myrkky on hyvin kivuliasta.
Lukki on hämppymittapuulla vielä varhaisteini. Se ei ole aikuisen kokoinen, muttei pieni slingikään.
Rehveli on oranssi puuhämähäkki. Tullessaan siltä puutui puolet jaloista, mutta molttien jälkeen se on regeneroinut ne takaisin.
Sinikka on kova seitittämään ja on kooltaan sama luokkaa Lukin kanssa
Skorpionit:

0.0.1 Damon diadema
0.0.2 Heterometrus petersii
0.0.1 Scorpio maurus
Heterometrus petersii

Juoksujalkaiset:

Scolopendra subspinipes (Pikku-Tino jr.)

Pikku-Tino jr. iltalenkillä terraariossaan
Taskuravut:

Halloweentaskurapu Sebastian
X määrä vampyyritaskurapuja

Sebastian on halloween taskurapu ja noin kämmenen kokoinen. Hän on harvoin esillä.
Myönnän, että osa Jussin otuksista on minun nimeämiäni, ja että hämähäkkieläinten kohdalla olen aikalailla luovuttanut nimeämisen suhteen. Nykyään niistä nimen saavat lähinnä aikuiset, minullekin ilman nimilappuja tunnistettavissa olevat yksilöt. Käärmeet, liskot ja sammakot ovat niitä, joiden kanssa itsekin on enemmän tekemisissä, ja joista koen helpommaksi puhua nimillä kuin lajien tieteellisillä nimillä - vaikkakin niistä Trigo on onneksi ainoa, jolla ei ole lisäksi ainakin jonkinlaista suomenkielistä lajinimeä. Osien kohdalla pyrin kyllä muistamaan tieteelliset nimet, jotta pystyn joskus puhumaan niistä muidenkin kuin Jussin kanssa.

torstai 21. syyskuuta 2017

Esterin kuulumisia

Siitä lähtien kun Snurre alkoi oireilla viime joulukuussa, olen osittain huomaamattani alkanut pitää sitä meidän vanhimpana näätänä. Ja unohtanut siinä sivussa jossain määrin sen, että Esteri on samanikäinen. Sen muisti taas ikävällä tavalla reilu kuukausi sitten, kun Esteri laihtui äkisti. Kuukaudessa painoa lähti yli 100 grammaa, ja toukokuun lopun painosta on tultu alas yli 200 grammaa. Siinä missä Esteri painoi vielä alkukesästä 670 grammaa, nyt vaaka näyttää enää 450 grammaa. Tietenkin siinä alkoi käydä päässään läpi kaikkia mahdollisia syitä, mitkä voisivat olla noin dramaattisen painonpudotuksen taustalla. Ja kysellä kaikilta fretti-ihmisiltä joita näki, että mitä he pitäisivät mahdollisina ja todennäköisinä syinä.

Eläinlääkärireissu otti vähän Esterin voimille. Huisku pitää seuraa.
Ulkoisesti Esterissä ei näkynyt muita muutoksia kuin dramaattinen laihtuminen ja hammaskiveä, joten ensin hoidettiin hampaat kuntoon. Esterillä on ollut ongelmia hammaskiven kanssa siitä asti, kun yksi sen kulmureista jouduttiin reilu vuosi sitten poistamaan. Esterin paino ei kuitenkaan lähtenyt nousuun hammashuollonkaan jälkeen, joten syytä alkoi miettiä taas muualta. Tupareissa parikin ihmistä sai Esterin tunnusteltavakseen siltä varalta että siltä löytyisi kasvaimia tai laajentumia, joita en vain itse olisi huomannut. Tunnustelemalla käytiin läpi niin perna kuin imusolmukkeet, mutta niissä ei tuntunut mitään selviä muutoksia. Myöskään mitään kasvaimia ei tuntunut.

Esteri joutui viettämään päivän häkissä erossa ruokajemmoista, että saatiin mitattua myös paastoverensokeri.
Niinpä kun saatiin taas yhteys Marjoon, varattiin mummuskalle aika verikokeisiin. Verikokeissa kun oletettavasti näkyisi, mikäli jokin elimistä olisi pettämässä, tai jokin syöpä valtaamassa alaa elimistössä. Aika verikokeille saatiin eiliseksi, ja kaikki arvot yhtä lukuunottamatta menivät normaalien rajoissa. Ainoa pieni poikkeama oli lievä anemia. Lisämunuaisongelmien varalta tyttöä ei saatu testattua, sillä niiden testaamista varten näyte pitäisi lähettää Yhdysvaltoihin. Lisämunuaisongelmat eivät tunnu kuitenkaan todennäköiseltä vaihtoehdolta, sillä nykyään niiden oireiden hoidossa käytetään Superior-implanttia, joka mummuskalta jo löytyy.

Painon laskusta huolimatta eläinlääkärissä ei tutkittaessa paljastunut mitään vakavampia muutoksia.
Niinpä alkaa näyttää siltä, että ainakaan toistaiseksi laihtumiselle ei ole muuta selitystä, kuin että Esteri on vanhuuttaan mummoutumassa, ja sen myötä se menettää niin massaa kuin lihaksia. Muutos on vain ollut paljon nopeampi, mihin olen ollut varautunut, ja paljon dramaattisempi. Esteri kun on ollut aina se meidän talouden rautarouva. Vanhuus ei kuitenkaan ole itsessään sairaus, eikä siten hoidettavissa. Sitä pitää vain keskittyä huolehtimaan, että mummuska saa riittävästi sille sopivaa ravintoa, ja että sen elämänlaatu pysyy hyvänä iän tuomista vastuksista huolimatta. Niin kauan kuin mummuska on ikäisekseen virkeä ja jaksaa touhuta, kaikki on hyvin. Nyt vain toivotaan, että vaikka muutos alkoi näin dramaattisesti, kehitys jatkuisi vähemmän radikaalina ja saadaan pitää mummuska vielä täällä.   

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Vauhti-Raksun tilaus

Pakastin tyhjeni alkukuusta, ja parina viimeksi kuluneena viikkona olen joutunut taas muistamaan, miksi moni pitää raakaruokintaa kalliina. Mitä pienemmissä erissä lihat hankkii, sitä suurempia ovat kilohinnat. Ja itse en ole vielä bongannut Turusta mitään paikkaa, josta saisi lihat kätevästi ja edullisesti isommissa erissä. Niinpä alkukuu meni yksittäishinnoitelluilla puolenkilon pötköillä, ja olin hyvin iloinen, kun Vauhti-Raksun ajopäivä alkoi lähetä.

Lystistä kymmenen kilon laatikko on ihan hyvä

Vauhti-Raksussakin on kuitenkin yksi iso haaste: se pysähtyy Turussa vain kerran kuussa arkipäivänä keskellä päivää. Eli sellaiseen aikaan kun itse on töissä, ja Jussi välillä kiinni sairaalalla tai luennoilla. Niin oli valitettavasti tässäkin kuussa, ja itsellä iski jo pieni paniikki, jääkö lihatäydennys saamatta. Kuitenkin saatiin lopulta sumplittua niin, että Jussin kaveri, joka on töissä lähellä sitä paikkaa, jossa Vauhti-Raksun auto pysähtyy, kävi ottamassa lihat vastaan kesken työpäivänsä ja pakkasi ne Jussin autoon, jonka Jussi oli vienyt aamulla odottamaan pysähdyspaikalle. Kun Jussi sitten pääsi noin puoli tuntia myöhemmin, hän haki auton lihoineen ja ajoi ne kotiin. Hän purki kuormasta pötköt, kokonaiset ruokaeläimet, sisäelinpullat yms. suoraan pakastimeen, ja jätti sydän- ja kaulalaatikot pehmenemään niin että niitä saattoi alkaa hakata annospusseiksi kun pääsin töistä.

Jussi valtasi tiskipöydän kaulaprojektille
Niissä kahdessa kymmenen kilon laatikossa olikin tämän illan savotta. Jussi oli onneksi ihana, ja otti työstettäväkseen toisen laatikon, niin oli paitsi juttuseuraa, homma myös sujui puolta nopeammin. Jossain kohtaa pakkauspuuhaa iski kyllä pieni paniikki, saadaanko kaikki annospussit mahtumaan pakkaseen asti. Edellisen vastaavan kokoisen tilauksen kohdalla meillä kun oli vielä arkkupakastin nykyisen kaapin sijaan. Niin siinä pussituksen välissä lähti sitten Sariannallakin viestiä, saako osaa hänen pakastimestaan tarvittaessa lainaan. Olisi onneksi saanut, mutta olin silti tyytyväinen, kun pienellä uudelleen järjestelyllä saatiin lopulta kaikki pussit omaan pakkaseen. Mutta oli silti ihan hyvä, että tilasin jauhelihaa vain yhdeksän kiloa hetken miettimäni kahdenkymmenen viiden kilon levyn sijaan.
Itse operoi sydämet lattialla

Tämmöinen satsi meille sitten taas tuli pakastinta täyttämään:

Broilerin kaula 10kg
Broilerin sydän 10kg
Broilerin palaliha luuton 1kg
Kanan sisäelinseos pullat 6,4kg
Lohipulla 0,8kg
Tipu 50kpl
Kalkkunan jauheliha luuton 9kg
Marsu 400-600g 1kpl
Kanan siivet 0,8kg

Näistä lauma syö ehkä loppuvuoden pienillä täydennyksillä. Tarkkaan on vielä hankala arvioida, kun laumassa on taas pari junnua, joilla on nyt ensimmäinen talvi tulossa. Näiden lisäksi pakastimessa on vielä laatikollinen rottia ja hiiriä, eli kokonaisissa ruokaeläimissä ei olla täysin yhden marsun ja tipujen varassa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Colors of fall -frettinäyttely

Tämä viikonloppu meni taas näyttelytouhuissa. Tälläkertaa suuntana oli Jyväskylä, ja sen myötä näyttely otettiin hieman pidemmän kaavan kautta. Suora bussilinja Turusta Jyväskylään otti noin neljä ja puoli tuntia, joten lähdimme kohti näyttelypaikkaa heti töiden jälkeen perjantaina. Tämän myötä kaikki tavarat näätiä lukuunottamatta oli pakattu Jussin autoon jo torstaina, ettei mikään unohtuisi lähtösählingeissä. Pakkaukset saivat tosin päivän mittaan hieman täydennyksiä, kun miulle tuli töissä mieleen, mitä kaikkea olin unohtamassa. Onneksi kyse ei olisi ollut kuitenkaan mistään hammasharjaa kriittisemmistä. Jussin tiputettua miut, Sariannan, näädät ja kamppeet Turun linja-autoasemalle, matka jatkui bussiseikkailuna.

Tyttöjen uusi matkailuvaunu

Vaikka tunteja bussimatkaan mahtuikin, aika vierähti taas nopeasti. Sopivassa seurassa aika kuluu kuin siivillä bussissakin. Näädätkin käyttäytyivät koko matkan harvinaisen siivosti, ja suureksi yllätyksekseni ainoastaan Eetu protestoi rynkyttämällä boksia. Olin koko ajan ollut henkisesti varautunut siihen, että Mitella käyttäisi matkan opettaakseen tämän kauniin tavan Lystille, siltä varalta että Lysti ei keksisi sitä itse. Neidit kuitenkin keskittyivät keräämään voimia tulevaan. Jyväskylän päähän saavuttua Petra tuli hakemaan meitä asemalta ja antoi meille kyydin näyttelypaikalle, jossa muut yöpyjät jo aikalailla olivat. Ensimmäinen ilta näyttelypaikalla alkoikin tervehtimällä tuttuja ja laittamalla näädille aitausta. Aitauskin oli ihanasti saatu lainaksi valmiiksi näyttelypaikalle tuotuna, mikä kanssa oli helpottanut matkantekoa. Täysmetallisena playpen kun painaa ihan kiitettävästi.
Paikat alkavat olla valmiina ensimmäistä yötä varten

Kun näädät oli saatu aitaukseen ja hetki sosialisoitua, alettiin jo miettiä sänkyjen virittämistä ja jännätä, miten näätien ensimmäinen yö playpenissä menisi. Itsekin vietti hyvän tovin hämärässä tarkkaillen Lystiä ja sen yrityksiä kaivautua ulos playpenistä. Lopulta sitä kuitenkin nukahti, ja aamulla herättyä tarkastuslaskenta osoitti että kaikki neljä neljästä olivat yhä tallessa aitauksessa. Se ilo ei kuitenkaan kestänyt määräänsä enempää, sillä kesken ihanan runsaan ja monipuolisen aamiaisen (joka sisälsi mm. vohveleita hillolla ja kermavaahdolla <3), Heli huikkasi miulle, että jos etsin Lystiä, se on boksissa. Neiti kun keksi viimein aamulla, miten penistä tullaan yli. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että tytön karkureissu tyssäsi heti alkuunsa, eikä se lähtenyt heti toistamaan saavutustaan, joten sen pystyi suht helposti pitämään koko päivän muiden seurassa. Alkuun tiiviimmin tarkkaillen, ja tytön väsähdettyä tehden välillä tarkistuslaskentoa playpenissä.

Aamupalan jälkeen päivä pyörähti nopeasti käyntiin. Tytöt saivat numerolappunsa ja Mitella pääsi aloittamaan koko shown ollessaan ensimmäisen luokan ensimmäinen. Muut tytöt olivat luokissa 3, 8 ja 9. Aiempiin näyttelyihin verrattuna paikalla tuntui olevan tavallista enemmän lajiin tutustujia heti aamusta, joten päivän mittaan tuli nähtyä myös uusia kasvoja, ja pääsi kertomaan freteistä kyselijöille. Itsy ja Huisku saivatkin paljon sylittelijöitä, siinä missä Mitella ja Lysti saivat vierailta enemmän silityksiä pyrkiessään aktiivisemmin etsimään mahdollisuuksia ottaa koko näyttelypaikka haltuun. Yksi uusista livetuttavuuksista tunnustautui myös heti blogin pitkäaikaiseksi lukijaksi, joka pääsi nyt tutustumaan nuorisoon muutenkin kuin tekstin ja kuvien välityksellä.

Meidän aitauksilta näkyi hyvin, missä arvostelu kulki
Pahimman aamutohinan asetuttua sitä piti käydä etsimässä paikalta myös Lystin siskot Maru ja Petunia, jotka ovat kuulemma molemmat siskonsa veroisia apinoita. Pieneksi harmiksi kumpikaan siskoista ei ollut ilmoitettuna Lystin kanssa viralliseen, joten ei päässyt vertaamaan, mitä tuomari olisi ollut siskoksista mieltä. Petunia veti kuitenkin hienosti pet-näyttelyn puolella, ja sijoittui sielä päivän päätteeksi toiseksi. Itse olen oppinut olemaan odottamatta liikoja sijoitusten suhteen, joten käytyäni ihastelemassa läpi palkintopöydät, siirryin myyntipöydille etsimään jotain kivaa "Paras lauma" -palkintoa omalle poppoolle kotiin viemisiksi. Sellaiseksi valikoituikin lopulta Riikan tekemä pinkki leikkimatto, ja siihen kuuluva samanvärinen nukkupussi.

Meidän ykkönen
Kun päivä eteni lopulta re-calleihin asti, sinne pyydettiin yllätyksekseni sekä Huisku että Lysti. Olin ollut varovaisen toiveikas, että Huisku voisi päästä kisaamaan Paras Suklaa -palkinnosta, mutta Lystistä en heti keksinyt, miksi se pyydettiin. Onhan tyttö nätti kuin mikä ja maailman ihanin nallenaama, mutta samassa luokassa sen kanssa oli muunmuassa valion arvoa tavoitteleva nuorisotähti Shea, Kaaoksen ja Taon tytär sekä Peterin uusi tumma kaunotar, jota Jaan oli käynyt muutamaan otteeseen esittelemässä. Eli minun oli vaikea uskoa, että siinä seurassa isossa luokassa Lystillä olisi mahdollisuuksia luokan kärkisijoille asti. Mutta ei siinä auttanut sitten muu kuin odottaa. Samalla tuli viestitettyä myös Jussille ja Aijalle, että jostain saatetaan olla kisaamassa.

Kun palkintojen jako sitten tuli, se veti aika sanottomaksi. Ensin vastoin kaikkia odotuksiani Lysti voitti luokkansa ja Huisku todettiin näyttelyn parhaaksi suklaaksi jonkun muunkin kuin miunkin toimestani. Ja ikäänkuin siinä ei olisi ollut enemmän kuin kylliksi, Lysti pyydettiin vielä uudelleen eteen hakemaan Parhaan juniorin pysti. En tiedä osasinko siinä hämmenykseltäni edes kunnolla hymyillä. Meidän pomppuorava valittiin parhaaksi junioriksi! Se on aina ollut omissa silmissä niitä isoja sijoja, joista meidän tytöt kisaa korkeintaan pet-näyttelyissä. Isoin pommi oli kuitenkin vielä edessä, sillä Parasta Junioria seurasi vielä Best In Show. Meidän nallenaama valittiin koko näyttelyn parhaaksi näädäksi! Koitin siinä hämmennyksen keskellä pitää myös Jussia ja Aijaa ajan tasalla tytön saavutuksista, ja sama innostuneeksi iloksi vaihtuva epäusko paistoi myös meseviesteistä. Jussi luuli ensin, että koitan vain piristää häntä, hänen postattua juuri ennen palkintojen jakoa Lystin tai Mitellan pissanneen ennen lähtöämme hänen pleikkarinsa päälle. Aijankin piti varmistaa vähintään kertaalleen, että kirjoittaessani että Lysti valittiin Best In Showksi, tarkoitinko ihan oikeasti että Lysti on Best In Show. Myös Saksan päässä uutiset näyttelypaikalta aiheuttivat riemua, kun Mandy sai kuulla Eetun voittaneen luokkansa ja Huiskun tulleen valitukseksi värinsä parhaaksi.
Näädät alkavat osoittaa kuolemisen merkkejä

Onhan näistä joskus vitsailtu. Lystiä ostaessa kyselin Aijalta, saako neitiin valiotakuuta, ja Sariannan kanssa on leikitty ajatuksella, miten ison kasan palkintokasseja edes kuljettaisi bussilla. Mutta pohjimmiltaan sitä on kuitenkin aina ajatellut, että ne isot sijat ovat muiden sijoja. Ja sitten sitä oikeasti oli kerran se, joka haki kassin toisensa jälkeen, ja näyttelypaikan alkaessa hiljentyä, sitä pääsi kunnolla tutustumaan mitä kaikkea ihanaa ruskeat paperikassit kätkivät sisäänsä. Ja jos onkin niin, että tämä ei ikinä toistu, oli tämä aivan ihana näyttely tälle tapahtua. Jokaista sijoitusta seurasi iso ihana ruusuke ja pokaali, jotka Jussi heti kotiinpäästyä vei turvaan työhuoneensa vitriiniin. Lisäksi kasseissa oli paljon sellaista kivaa ja tarpeellista, jota olen ollut hankkimassa: uusi leikkitunneli rikkirakastetun tilalle, Vetramilin hunavoidetta, merilevää, lohiöljyä... Maailman suloisin kettupeti, Vauhti-Raksun ja Nandinin lahjakortit (ja jos Nandiniin vielä ehtisi tulla yksi odottamani tuote...)... BIS-peti löysi puolestaan paikkansa olohuoneesta.

Lysti hakemassa luokkavoittoa
Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi yöpyjiä jäi vähemmän, mutta vastoin kaikki aikomuksiaan, Eveliina ja Petra päätyivät jäämään paikalle myöhäiseen iltaan asti. Ilta menikin rattoisasti jutellen, lenkittäen ja leikittäen näätiä ja hävittäen kahviosta ylijääneitä leivonnaisia. Illan myötä tuli palluteltua lisää myös Tanjan nuorimmaista Demeteriä, johon tulin ehkä vähän ihastuneeksi. Bussiliput oli varattu aamulla puoli kymmeneksi, joten koitin laittaa tavaroita mahdollisimman hyvin kasaan jo illalla, että aamulla olisi saanut nukkua edes hitusen pidempään. Miun lauma sai yöksi lainaan Hannan playpenin, johon löytyi myös toinen matto katoksi, niin saivat muksutkin vähän lisää tilaa ja itse enemmän mielenrauhaa niiden aitauksessa pysymisen suhteen. Vaikka päivä oli ollut myös pitkä, illalla iski myös pieni haikeus. Sariannaa pääsee näkemään usein, ja Tanjaakin jo ensikuussa, mutta osa Jyväskylän kävijöistä ei ole yhtä aktiivisia näyttelyissäkävijöitä, ja Hannankin kanssa päädytään seuraavan kerran samaan näyttelyyn näillä näkymin vasta ensivuonna. Jussi aina ihmettelee, miten mie jaksan puhua näädistä pitkät päivät näyttelyissä, mutta itsestä oli vain ihana, että Hannaakin pääsi näkemään kerrankin näin, että näyttelyn jälkeen molemmilla ei ollut kiire kotimatkalle.

Aamulla ei sitten juuri muuta ehtinyt, kuin laittaa viimeiset tavarat kasaan ja syödä vähän aamupalaa, kun matka suuntasikin jo kohti Jyväskylän matkakeskusta. Ensin saatiin Tanja omaan bussiinsa ja heti perään tuli myös miun ja Sariannan bussi. Ja bussin lähtöä seurasi taas monta tuntia höpinää. Turun päässä Jussi heti ehdotti, että käytäisiin viemässä näädät koteihinsa ja poikettaisiin sitten vielä porukalla Morrisoniin juhlistamaan näätien menestystä. Ja miua ja Sariannaa ei tarvinnut Morrisoniin kauhean montaa sekuntia houkutella. Aterioinnin jälkeen ilta menikin sitten tarkkaillessa näätiä, jotka painivat kotiintulohepulin ja unen rajamailla, ja siivotessa näätähuone niin että tytöt saivat sinne uudet petinsä ja putkensa.   

Kiitos näyttelystä järjestäjille ja kaikille, joiden kanssa viikonloppu meni yhdessä hujauksessa <3

Värien parhaat
Ikäluokkien parhaat
BIS & BOS
Lystin ja Huiskun häkellyttävä palkintosaalis
Näätähuoneen uutta sisustusta
Huisku takaisin kotona isin sylissä