maanantai 18. joulukuuta 2017

Luukku 18

Näätäarjen ihanimmat top 5

1. Näätien kanssa ei tule ikinä tylsää. Kun kotona on seitsemän älykästä, menevää ja itsepäistä eläintä, voi olla varma, että aina tulee päiviä, jolloin ne keksivät jotain, jota et ole osannut ennakoida. Useimmiten näille ideoille on helppo nauraa ainakin jälkeenpäin, jos ei aina sillä hetkellä. Kuten esimerkiksi silloin, kun Mitella valloitti nukkekodin. Joidenkin hankkeiden uusintojen esto tarjoaa hyviä aivopähkinöitä myös omistajalle.


2. Päivittäinen lemmikkiterapia-annos on aina taattu. Moni ei uskalla ottaa useampaa frettiä, kun pelkää että ne kiintyvät sitten vain toisiinsa, ja omistaja jää huomiotta. Mutta kun syliin kömpii parhaimmillaan yhtäaikaa viisi frettiä ja haisunäätä puskemaan kättä ja kiehnäämään sylissä, sitä kokee itsensä aika tärkeäksi tyypiksi. Kun kaikesta seurasta ja kaikista pedeistä huolimatta ne valitsevat olla juuri siinä.


3. Sitä saa kokea iloa ja onnea saavutettuaan jotain. Fretinpennut ja aikuiset kodinvaihtajanäädät eivät ole aina helppoja: ne voivat purra, tuhota paikkoja ja olla aika hermoille käyviä otuksia. Mutta sitten kun hommat alkavatkin loksahdella kohdilleen, tunne on ihan mieletön. Kun on ensin pelännyt, tuleeko otuksesta ikinä edes käsikesyä, ja sitten se joku päivä nuoleekin naamasi ja nukahtaa sen jälkeen kaulasi päälle, sitä voisi melkein itkeä onnesta.


4. Näädät ovat loistavia muistuttamaan, mikä todella on tärkeää. Vaikka itsellä on paha hemmotella laumaa ostelemalla niille liikaa kaikkea, ne ilahtuvat oikeasti ihan uskomattoman pienistä jutuista. Lattialle unohtunut paperikassi, pieni ylimääräinen nami, rapsutukset... Se että sänkyä pedatessa saa olla mukana ja hyökkäillä päiväpeiton kimppuun. Miikkis saattaa tulla joskus jopa pöllimään kännykkää kädestäni, kun haluaa minun keskittyvän mieluummin haisunäädän silittämiseen kuin moiseen aparaattiin.


5. Komediaa ja draamaa on tarjolla mielinmäärin, vaikka sähkökatkos estäisi Netflixiä näkymästä. Jokainen näätä on vahvasti oma persoonansa, ja se näkyy myös arjessa. Kaikkiin talouden tyyppeihin muodostuu omanlaisensa suhde, kuten myös niiden välille. Tämänkokoisen lauman kanssa elo onkin välillä kuin yhtä saippuaoopperaa, kun kaikilla on omia suunnitelmia, tavoitteita, unelmia ja harmituksia, joita koetetaan saada sovitettua yhteen määrätyissä kulisseissa. Pennut vetävät kunnon painirallia, Miikkis koettaa etsiä namijemmoja, mummuskoilla on päiväkävelynsä. Lysti koettaa saada mummuja mukaan leikkeihinsä ja lässähtää harmistuneena lattialle, kun vastauksena onkin täystyrmäys koko idealle. Kohta Lysti ja Miikkis taas ovat yhtenä rintamana pakastimen edessä neuvottelemassa paremman iltapalan puolesta.


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Frettien virtuaalinäyttely: Snurreluokan palkintokuvat

Näyttelyn järjestäjästä johtuvista syistä virtuaalisen Snurre-näyttelyn kunniakirjan ja palkinnon kanssa vähän kesti, mutta tänään saatiin nekin viimein kuntoon. Itse kun en ollut tajunnut hoitaa näitä etukäteen, mutta kun Mari Facebookissa kyseli, mitä Snurre voitti, kyllähän sitä heti tajusi, että kyllä neidin sijoituksilla pitää palkintokin saada. Siinä sitten hetki asiasta neuvoteltiin näyttelytiimin (=Jussin) kanssa, ja palkinnoksi päätettiin hankkia AnSa:n valmistama Unituubi ja lohitahnaa.

Kuvauksissa kävi kyllä siinäkin pieni takapakki, kun Jussi huomasi järkkärin akun loppuneen ja jouduttiin kuvaamaan kännykällä, mutta ainakin on nyt jotkin kuvat. Toinen onnistui värien puolesta paremmin, ja toisessa näkyy Unituubi. Silti tulos ei ole ehkä parasta, mihin voisi olettaa päästävän nelihenkisellä kuvaustiimillä. Mutta toisaalta, ehkä se vaatii vain enemmän treeniä. Sarianna jo ainakin ilmoitti, että tietää kuka hoitaa pentujen kuvaukset, niin ehkä sitä treeniä on lähivuosina tiedossa muutenkin kuin omien kanssa. Omien kanssa hommaa lähdetään hiomaan enempi ensivuonna, kun olen vihdoin päättänyt alkaa tekemään itsekin tuttavuutta järkkärin kanssa.

Mutta vaikka näyttelyn järjestelyissä oli pieniä puutteita ja kankeutta, näyttelyn päätähdestä ei voi onneksi sanoa samaa, ja tuomarikin oli kerrassaan loistava.





Luukku 17

Aattoilta, vietetään lauman kanssa Tampereella.
Bling-bling. Talvivaljaista löytyy säihkettä ja hopeaa.
Candela. Valoyksikkö, jota näätäkodissa ei juuri näe, kun näätävarmoja kynttilänpaikkoja ei juuri ole.
Dook-dook: kansainvälisempää putputusta, josko sitä Itsy ja Huiskukin kotiväelle jouluksi kirjoittaisi.
Ensilumi: Lystin rakkaus ja Huiskun kauhu.
Fretti. Siinäpä vasta hieno talvinen laji.
Gallup: se jonka mielestä Lystiä ei saa jumittaa aattona aitauksena huutaa kommentteihin hep!
Hiiri. Tuo näätäkoon täydellinen joulukinkku.
Iltavilli. Kun kaikki kiltit muksut nukkuvat, on pienten näätätonttujen aika viipottaa.
Jeep. Josko joulupukilla olisi isille se uusi näätäbiili.
Kuusi, tuo jokaisen joulukodin valloitettava Mount Everest.
Lohitahna, joulukauden suurin herkku.
Muhku. Talvipyöreä halittavan pehmeä skunkkipoika.
Näätävankkuri. Tuo boksi, joka kuljettaa jouluisen näätäkavalkadin Turusta Mietoisten kautta määränpäähän.
Otsalamppu. Jollei jouluna ole lunta, se auttaa paikantamaan ulkoilevan näätämyksen.
Puuro. Saako se fretti joka sukeltaa ensin kattilaan pitää mantelin?
Quaxie -lelupeitto. Koska se on pehmeä, leikittävä ja alkaa Q:lla.
Rapina. Tarvitseeko näädät lahjoja, jos kaikkialla on rapisevaa paperia?
Syli. Paikka joka on koko joulun varattu näätämyksille.
Tontut. Ne on vähän niinkuin frettejä: aina auttamassa.
Unelma. Että jouluna olisi vielä koko lauma koossa.
Valo kuusen kynttilöistä. Tai Valonnopeudella sinkoava fretti.
Wauhtia lisää Nisse-polkan tahtiin!
Xmas-party <3
Yllätys! Niitähän näätien kanssa riittää...
Zzzz... Välillä pitää pienten näätienkin nukkua.
Åbo. Se mihin joulun jälkeen palataan.
Överit. Pitäähän sitä nyt edes kerran vuodessa saada mahan täydeltä nannaa, etenkin jos on haisunäätä!
Ähky. Onnellinen on se, joka saa lopettaa syömisen täyteen mahaan.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Luukku 16


Hangelta löytyi pieniä tassunjälkiä... Kukakohan ne on jättänyt, joku joulupukin apureista kenties. Näätätonttu. Tai sitten asialla on ollut pieni Mitella, joka kävi jo vähän ulkona tähystelemässä, kuuluuko Korvatunturilta päin mitään uutta. Kun kyllähän sitä aaton alla aina vähän jännittää, missä se kiltin ja tuhman välinen raja kulkee. Kun vaikka on aina kiltti, niin kyllähän ehtiväiselle näätälapselle kaikkea sattuu, ja on se hammaskin muutamia kertoja vuoden aikana vähän lipsahtanut. Ei pahasti eikä ilkeästi, mutta tuhmastiko? Löytyisi se tonttu, niin voisi kysyä ja varmistaa. Että on varmasti kilttien listalla myös joulupukin kirjoilla. Mami ja isi kun on jo sanonut, että neiti on oikein kiltti tyttö. 


perjantai 15. joulukuuta 2017

Luukku 15

Rakas Joulupukki,

Mitähän arvelet, osaisivatkohan ne tontut sielä teillä tehdä huiskuja? Sellaisia missä on höyheniä ja värikkäitä nauhoja ja mitkä heiluu ja rapisee niin ihanan houkuttelevasti? Onhan meillä niitä kotonakin jo muutamia, mutta kun minä niitä niin rakastan. Koitin kysellä Mitellallakin, näkikö se pentuna ikinä huiskuja, kun on kanssa sieltä pohjoisesta, mutta se ei oikein vastannut. Niin minä ajattelin kysyä sitten suoraan sinulta, kun mami sanoi, että kaikki saa kirjoittaa.

Terveisin,
Itsy

torstai 14. joulukuuta 2017

Luukku 14

Jussin hämähäkkien kanssa koreografiat ovat vielä vähän hakusessa, joten lainataan tähän YouTubesta jouluvideo, jonka on tehnyt SnakeBuddies. Ehkä me ensivuonna vedetään vastaava LottaPäivin, Fifin, Höppänän, Lukin ja kumppaneiden kanssa. Ehkä.

Tai sitten kymmenen päivän päästä. Velmun emäntähän oli eläintenkouluttaja...


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Luukku 13

Enää 1,5 -viikkoa joulurauhaan! Se on jouluvillin paikka!


tiistai 12. joulukuuta 2017

Luukku 12

Rakas Joulupukki,

Toivoisin, että joulurauha voisi kestää koko vuoden (tai ainakin joulunpyhät). Että laumassa säilyisi hyvä henki, ja kaikilla hampaat suussa. Että ei tulisi mahapöpöjä, eikä suolitukoksia. Että kukaan ei vanhenisi, vaikka vahingossa vähän aikuistuisikin. Että talo pysyisi täynnä putputusta ja mustavalkoisia sylituokioita. Ja että pelilaatikot ja juomalasit kestäisivät junnujen leikit. Tai jos näitä on vaikea saada pakettiin, tukkupakkausta pissa-alustoja, talouspaperia ja siivoustuotteita. Niiden ja rakkauden avulla sit selvitään muista.

-lauman mami 

maanantai 11. joulukuuta 2017

Tuote-esittelyssä: M-Pets Warrior -kuljetusboksi

Racinell etsi loppukesästä facebooksivullaan testaajia maahantuomilleen Warrior- ja Pirate-kantobokseille. Meidän lauma ilmoittautui vapaaehtoiseksi testitiimiksi isommalle Warrior-boksille. Testaajat arvottiin ilmoittautuneiden joukosta, ja meitä onnisti. Olimme juuri Saksassa hakemassa Huiskua, kun tieto uudesta boksista tuli. Ihan sinne seikkailuun boksi ei sitten ehtinyt, mutta se on ollut monessa mukana sen jälkeen. Ja koska boksi on osoittautunut käytössä hyväksi, päätin kirjoittaa siitä arvostelua myös tänne blogin puolelle.

Miikkiksen turvasatama kuvausreissulla
 Ensimmäisenä boksissa kiinnitti huomiota ulkonäkö (Jussi rakastaa camokuosia) ja toimivan oloinen oven lukitusmekanismi. Meillä on boksissa parhaimmillaan kuusi frettiä yhtä aikaa, joten hommaa helpottaa kovasti se, että ovi toimii yhdellä kädellä. Miikkistä ajatellen taas boksin luvattu kantokyky, 11kg, vaikutti mukavalta. Boksi myös vaikutti kooltaan passelilta joko yhdelle haisunäätäherralle tai liudalle frettityttöjä, tai vaikka kissalle (isomman boksin mitat 58 x 40 x 26,5 cm). Kun boksi sitten saapui, ja sitä pääsi paremmin hypistelemään, lisäplussaa tuli boksin keveydestä sekä pitävän oloisista sivukiinnikkeistä. Vanhaan Atlaksen boksiin verrattuna plussaa olivat myös boksin päällä olevat lenkit, joihin on mahdollista kiinnittää kantohihna. Isoimpana miinuksena Atlakseen nähden boksista puuttuu boksien pinoamista helpottavat urat. Tämä ei toki ole iso miinus silloin, jos bokseja ei ole usein tarvetta kuljettaa pinona esimerkiksi kärryissä.

Laukkuvaa'an kanssa boksi taipuu myös eläinten punnitukseen
Kesän jälkeen boksi on ehtinyt olla käytössä niin lähellä kuljetettaessa eläimiä pihalle aitausulkoilemaan tai lähimetsikköön kuvattaviksi, kuin kauempanakin, esimerkiksi reissatessa Jyväskylään frettinäyttelyyn. Etenkin bussi ja junamatkaillessa rakkaus oven lukitusmekanismia ja kantohihnamahdollisuutta kohtaan on kasvanut. Näyttelyreissuille kun tahtoo aina kertyä kaikenlaista kassia ja pussukkaa aitausten ja hoitokassien muodossa, niin mahdollisuus vapauttaa välillä käsiä boksista helpottaa matkatekoa paljon. Yhdellä kädellä toimiva luukku taas vapauttaa toisen käden paimentamaan näätiä takaisin boksiin toisen sulkiessa luukkua.

Lysti oli kuitenkin sitä mieltä, että tällainen peruskäytössä testaaminen ei tämän boksin kohdalla mitenkään riitä. Niinpä ahkera tutkimusassistenttini otti asiakseen suorittaa omia tuotetestejään. Ensimmäisen Lystitestin, paskapyörityksen, boksi läpäisi kirkkaasti. Boksi meni hyvin osiin pesua varten käytetyillä paskapädeillä pyörityksen jälkeen, ja se oli helppo puhdistaa niin sisältä ja ulkoa. Valitettavasti toisen Lystitestin jälkeen jouduimme ottamaan yhteyttä maahantuojaan ja kysymään varaosien perään: seuraavassa Lystitestissä boksi kun lensi likkojen häkin päältä kyljelleen alas. Itse boksiosa kesti pudotuksen hyvin ilman mitään vaurioita, mutta tätä tälliä kovamuoviset sivukiinnikkeet eivät enää selvittäneet, vaan kaksi niistä murtui.

Tyttöjen taksi ja tukikohta aitausulkoilussa
Uusia muovisia sivukiinnikkeitä boksiin ei valitettavasti löytynyt, mutta meille lähetettiin uusi ehjä testikappale sekä pussillinen pultteja ja muttereita. Pulteille ja muttereille löytyikin jo valmiina täydelliset kolot boksin reunoista. Niiden myötä meillä olikin sitten käytössä kaksi Warrioria, ja boksi sai taas yhden lisäpisteen modattavuudestaan: Jos muovisten sivukiinnikkeiden pito oman lemmikin kohdalla yhtään epäilyttää, tästä saa tosiaan vahvistettu nippusiteillä tai pulteilla ja muttereilla vielä astetta järeämmän, mikä sopii kyllä hyvin boksin ilmeeseen.

Nyt neljän kuukauden käytön jälkeen boksi saakin lähes täydet pisteet kuuden meidän näädän osalta. Ainoastaan porukan pienimmäinen ja hankalimmin bokseissa viihtyvä frettineiti muistutti, miksi meillä on yksi painava pleksi-ovinen boksi: se intoutui tässä vähän repimään hampaillaan luukkua. Sen neiti kyllä tekee kaikkien verkko-ovisten kuljetuboksien kanssa. Muut viisi frettineitiä ovat taas olleet oikein tyytyväisiä siitä, että boksiin sopii korkeuden puolesta hyvin riippari, ja Miikkis siitä, että boksi on mukavan suojaisa pesäkolo niin kotona kuin reissun päällä.

Edessä Warrior mutterikiinnityksellä, takana muovikiinnikkeillä.

Warrior pähkinänkuoressa:

+ Oven lukitusmekanismi toimii yhdellä kädellä
+ Boksi on kokoisekseen kevyt
+ Päällä paikat kantohihnalle
+ Erottuvat kuosit
+ Boksia helppo vahvistaa esimerkiksi nippusiteillä tai pulteilla ja muttereilla   
+ Pienemmässä koossa luukku myös boksin päällä
+ Puhdistuu hyvin

- Boksissa ei ole pinoamista auttavia uria
- Sivukiinnikkeitä ei löydy varaosina
- Boksissa on verkko-ovi. jota osa freteistä voi intoutua repimään
- Boksista ei löydy hillittyjä perusvärejä ilman kuviota

Muttarikiinnitystä ja ovea lähempää kuvattuna.
Mikäli kaipailee tälläistä boksia itselleen joko maastokuvioisena tai pääkalloversiona, boksia pystyy tilaamaan esimerkiksi verkkokauppa.com:sta. Racinellin sivuilta löytyy myös lista yrityksen jälleenmyyjistä, joiden kautta boksia voi varmasti myös tiedustella.

Luukku 11

Rakas joulupukki,

Toivon joululahjaksi paljon äksöniä. Mami on puhunut jostain jouluna sisällä kasvavasta puusta, sekä isoista röykkiöistä rapisevaa paperia. Haluan niitä! Ja kavereille uudet akut. Äksöni on hauskempaa kavereiden kanssa, ja leikki menee ihan pieleen, jos kaverit vain nukkuu. Isi sanoi, että tarvitsen tällä menolla pian pikkusiskon. Mitä pikkusiskot ovat? Onko pikkusiskoilla hyvä akku? Jos on, voisin ottaa joululahjaksi myös pikkusiskon.

-Lysti