s. 2011 Virossa
väri: suklaa
turkkimuunnos: lk
Taustaa
Snurre tuli meille nelivuotiaana aikuisena kodinvaihtajana yhdessä Esterin kanssa. Kiitos tästä kuuluu rottailukaverilleni Lenalle, joka oli bongannut ilmoituksen netistä, ja osasi sitten minulta kysellä, vieläkö meillä oli näätien paikka täyttämättä.Tytöt haettiin Inkoosta Skeppdalin eläinhoitolasta, jonne tytöt olivat päätyneet eri paikoista. Snurre on syntynyt ilmeisesti Virossa ja se oli hoitolalle tullessaan todella huonossa kunnossa: siltä ei oltu tajuttu katkaista kiimaa ja tilanne oli ehtinyt mennä jo siihen pisteeseen, että eläin oli puoliksi kalju ja täysin aneeminen. Kukaan ei antanut juuri toivoa tytön selviytymisestä, mutta niin siitä vain toipuikin mitä sympaattisin menevä pusutyttö ja se pääsi muuttamaan tänne meille.
Luonne
Snurre oli meille tullessaan oikea adhd-pusunäätä ja karkkipaperivaras, jonka mukaan lähtivät niin suklaapatukat kuin sipsipussitkin. Iän ja insulinooman myötä neidin vauhti on vähän hidastunut, ja iso osa mummuskan ajasta meneekin nukkuessa. Kuitenkin hereillä ollessaan neiti on yhä ketterä menijä, ja vasta Huiskun ja Lystin myötä se on löytänyt haastajan kiipeilyn jalossa taidossa.
Pienestä koostaan huolimatta Snurre rakastaa suuria petejä, ja silloin kun se saa valita, se usein löytyykin keskeltä 160cm leveää jenkkisänkyä. Isojen petien ohella Snurre rakastaa myös adoptiopentuaan Mitellaa, jota se mielellään seuraa ja hoivaa. Koko laumassa kukaan muu ei saa Snurrelta samanlaista hoivaa ja omistautumista kuin Snurren "oma" pentu.
Insulinooman myötä myös lääkerutiinit ovat tulleet tutuiksi, ja pieni lohitahna-addikti tuleekin usein itse pyytämään aamu- ja iltalääkkeensä, jos ne uhkaavat myöhästyä.
